Sámi Duodji ry:n historiikki

 

Sámi Duodji ry:n juuret juontavat vuoteen 1946 jolloin Sámi Litto (yhdistys jonka saamelaiset perustivat evakkotalvena 1945 Alavieskassa) järjesti saamelaisten kotiteollisuusnäyttelyn Helsinkiin. Peräpohjolan kotiteollisuusyhdistys muuttui 1970-luvun alussa Lapin läänin kotiteollisuusyhdistykseksi ja silloin myös duodjin (saamenkäsityön) merkitys huomattiin, muodostihan saamelaisalue kolmanneksen kotiteollisuusyhdistyksen toimialueesta. Näin ollen 1974 palkatiin saamenkäsityökonsulentti jonka tehtävänä oli edistää saamelaista käsityötä ja pyrkiä järjestämään saamelaisten käsityö yhdistyspohjalle. Samana vuonna pidettiin seminaari jossa mm. valtion taideteollisen toimikunnan puheenjohtaja, sisustusarkkitehti Antti Siltavuori korosti saamelaistaiteen korkeaa tasoa ja aitouden valvonnan tärkeyttä. Kyseisessä seminaarissa syntyi päätös perustaa käsityöntekijöille yhdistys.  Saamelainen käsityöyhdistys Sápmela? Duoddjarat perustettiin 1975 saamelaisten käsityöntekijöiden edunvalvojaksi. Yhdistyksen jäsenenä voi olla saamelainen käsityöntekijä, jolla on saamelaisvaltuuskunnan asetuksen (824/73) 8§ mukainen äänioikeus saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa.

Yhdistyksen sääntöihin kirjattu edunvalvontatehtävä edellyttää monenlaista työtä; mm. on edistettävä ja valvottava saamenkäsityön koulutusta ja ammattitaidon kehittämistä. Sen on myös turvattava raaka-aineiden ja tarvikeaineiden saantia yhteyksillä tuottajiin, voittoa tavoittelematta on autettava jäseniä tuotantovälineiden hankkimisessa, edistettävä työsuojelua ja lainsäädännön tuntemusta ja opettava jäsenille tuotekehittelyä. Samalla on myös vaalittava yhteyksiä julkisyhteisöihin ja pohjoismaisiin järjestöihin.

Yhdistystoiminta keskittyi etupäässä näyttelytoimintaan, duodjin tunnetuksi tekemiseen, neuvontatyöhön ja varojen hankintaan. Yhdistyksen talous oli riippuvainen kohdeavustuksista ja apurahoista, joita se anoi mm. Lapin läänin taidetoimikunnalta, Ylä-Lapin kunnilta ja paliskunnilta. Näyttelyitä pidettiin eri puolilla saamelaisaluetta ja myös saamelaisalueen ulkopuolella ihan ulkomailla saakka duodjin tunnettavuuden parantamiseksi. Alusta asti on yhdityksessä ollut ohjenuorana mm. duodjiperinteen vaaliminen ja kehittäminen sekä käsitöiden korkean laadun säilyttäminen. Toisin sanoen saamelaisen kulttuurin säilyttäminen, edistäminen ja jatkuvuuden mahdollistaminen duodjin osalta.

Vuonna 1978 yhdistys irrotettiin kotiteollisuuden keskusliitosta ja saamelaisalueen toiminnat siirrettiin 1980 alussa Sábmela? Duoddjárat ry:lle. Yhdistys alkoi saada harkinnanvaraista valtionapua. Tämä on vaikuttanut ja rajannut yhdityksen toimintamahdollisuuksia. Vuodesta 1987 lähtien harkinnanvarainen valtionapu on vuosi vuodelta pienentynyt merkittävästi. Tämän lisäksi 1990-luvulla käsityömyynnin kasvu sekä liikevaihtoverovelvollisuus, joka halvaannutti käsityöalan kehitystä nostamalla käsityön hintaa. Liikevaihtovero monine koukeroineen aiheutti myös sen, että ihmiset olivat hyvin varovaisia hakeutumaan alalle, koska esim. käsityöt ovat veronalaisia, mutta kuitenkaan luonnosta hankittavien raaka-aineiden hankintakustannukset eivät kelvanneet vähennyksiksi.

Vuonna 1994 valtionavun myöntäminen siirtyi opetusministeriölle ja ministeriö ilmoitti että tulevaisuudessa yhdistyksen valtionavut tulevat pienenemään samassa suhteessa kuin muiden käsi- ja taideteollisuusyhdistysten valtion avut. Opetusministeriön valtionavustusten jakoperusteiden muuttumisen myötä yhdistys oli taas uuden haasteen edessä, kun vaadittiin tietty prosentti oman toiminnan tuloja jotta saa valtionavun. Vuonna 1997 yhdistys aloitti liiketoiminnan hankkiakseen tuloja jotta täyttää valtionavun vaatimukset. Sammalla yhdistys muutti nimensä Sámi Duodji ry:ksi.

Vuonna 2005 vietettiin yhdistyksen juhlavuotta rakentamalla jäsenten töistä 30-vuotisjuhlanäyttely yhteistyössä Saamelaismuseon kanssa. Juhlanäyttely kiersi Tampereella, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Viron Tartossa ja Espanjan Cádizissa. Juhlavuonna ilmestyi Sámi Duodjin historiikki ”30 vuotta käsityö sydämellä Sámi Duodji ry 1975 - 2005”.

2000-luvulla yhdistyksen toimesta järjestettiin eri puolilla Pohjois-Suomea saamenpukuseminaareja, joissa esiteltiin Suomen saamelaisalueen saamenpukuja sekä niiden käyttöä. Näiden seminaarien innoittamana yhdistys julkaisi vuonna 2010 Suomen saamelaispuvut-kirjan. Teoksen tekemiseen osallistui yli 60 ihmistä sen eri työvaiheissa, mikä kertoo yhdistyksen elinvoimaisuudesta ja halusta kerto tuleville sukupolville tämän ajan puvuista. Se on kirjoitettu kaikilla kolmella Suomen saamenkielellä sekä suomeksi. Kirjassa esitellään puvut ja niiden osat sekä hääpukuja ja vanhoja valokuvia puvuista ja niiden käytöstä.

Sámi Duodji-yhdistyksellä on kolme selkeää painopistettä; neuvonta-, koulutus- ja myyntityö. Neuvonnalla tähdätään perinteisen duodjitietouden ja uuden ajan mahdollisuuksien tiedottamisesta jäsenistölle. Koulutus koostuu omasta kurssitoiminnasta, ulkopuolisten koulutuslaitosten tukemisesta, avustamisesta ja kehittämisestä. Myyntitoiminta edistää saamelaisten käsityöntekijöiden toimeentuloa, jotta käsityöntekijöille jää enemmän aikaa työskentelyyn, ettei heidän itse tarvitse lähteä markkinoimaan ja myymään tuotteitaan. Yhdistys valvoo myös saamelaiskulttuurin kohtelua ja käyttöä mm. matkailussa.

Sámi Duodji ry:stä on vuosien saatossa tullut saamelaisen aineellisen kulttuurin keskus. Käsitöiden ohella myös saamelaisella kirjallisuudella ja musiikilla on merkittävä osa yhdistyksen toiminnassa.

Duodjin merkitys saamelaisen kulttuurin ja identiteetin tukijana on yhdistykselle keskeinen perusta, mutta ei ainoa. Perinteestä kehittyvien käsitöiden valmistuksessa nähdään myös merkittävän elinkeinon mahdollisuus saamelaisalueella.

Aikojen muuttuminen sekä viestinnän ja tekniikan kehittyminen ovat tuoneet suuren maailman lähemmäksi ja osaksi Sámi Duodjin arkipäivää: esim. ilmastonmuutos ja sen tutkiminen on nostanut alkuperäiskansojen tietotaidon ja luontosuhteen keskeisesti esille.